Naisten ihmisoikeudet eivät täyty käytännön tasolla

Naisiin kohdistuva väkivalta on yleinen, mutta yhä ilmoittamatta jäävä ihmisoikeusrikos. Suomi on hyväksynyt naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan sopimuksen. Tämä Euroopan neuvoston yleissopimus (ns. Istanbulin sopimus) tuli Suomen osalta voimaan 1.8.2015. Sopimus tarkastelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa ihmisoikeusnäkökulmasta. Sopimus koskee myös väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä, uhrien suojelemista ja sekä väkivallan tekijöiden saattamista edesvastuuteen teoistaan. Tämä sopimus on Euroopan ensimmäinen oikeudellisesti velvoittava alueellinen sopimus, jossa puututaan kattavasti naisiin kohdistuvan väkivallan eri muotoihin. Suomessa tämä tarkoittaa poikkihallinnollisia toimintaohjelmia ja hyvää koordinointia eri hallinnon alojen välillä. Valtion velvoitteet jaetaan ennaltaehkäisyyn, suojeluun ja rankaisemiseen. Näiden velvoitteiden toteutuminen on vielä kesken.

Suomessa naisiin kohdistuva väkivaltaa on edelleen liikaa. Kaikki ihmisoikeusrikokset eivät näy tilastoissa, koska rikoksesta usein vaietaan tai vaiennetaan. Suomessa kuitenkin väkivallan kokeneiden naisten ja tyttöjen osuus on huomattavasti suurempaa kuin muualla Euroopassa. Istanbulin sopimus koskee fyysistä tai henkistä väkivaltaa, seksuaalista häirintää, raiskauksia, sukuelinten silpomista, pakotettua raskauden keskeytystä, pakkoavioliittoja ja pakkosterilointia koskevia määräyksiä. Sopimuksessa otetaan huomioon, että uhri voi olla nainen, mies tai lapsi.

Kaiken kaikkiaan noin 30% suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta ja 33% muun kuin kumppaninsa taholta.1 Suomessa koetaan myös henkistä väkivaltaa, vainoamista, verkkohäirintää ja myös lapsena koettu seksuaalinen häirintä oli huomattavaa. Yllättävää onkin, että väkivaltatilastojen kärjessä ovat sellaiset pohjoismaiset hyvinvointivaltiot kuin Tanska, Suomi ja Ruotsi. Tilastotietoihin tulee suhtautua kriittisesti, koska usein kulttuurierot saattavat estää rikoksista kertomisen. Naisten alisteisen aseman ja häpeän vuoksi tapauksista usein vaietaan. Uudet teknologiat saattavat myös lisätä eri väkivallan muotoja.

Todellisuus siis saattaa olla vieläkin järkyttävämpi. Kuinka on mahdollista, että Suomessa on voinut tapahtua pitkään jatkunutta oman tyttären seksuaalista hyväksikäyttöä? Viime aikoina ihmiset ovat järkyttyneet Oulun tapauksesta. Kuinka on mahdollista, etteivät terveysviranomaiset puutu alaikäisen abortteihin? Ovatko viranomaiset ummistaneet silmänsä tietoisesti tai jostakin erityisistä syistä. Valtion velvoitteet eivät täyttyneet yhdessäkään kohdassa. Ei ole pystytty ennaltaehkäisemään, lasta ei ole pystytty suojelemaan ja rankaisukin tuli vuosia liian myöhään. Kuinka paljon meillä on näitä vaiettuja tapauksia? Niitä ei saisi olla ainuttakaan.

Tarvitsemme asennemuutosta, koulutusta, tukipalveluja ja resursseja. Etenkin asenteissa tulee tapahtua muutos, jotta ilmoittamiskynnys madaltuisi. Rikoksen kohteen vähättely ja ammattitaidoton uhrin kohtaaminen on saatava loppumaan. Rikoksen uhrin on saatava moniammatillista apua välittömästi. Kaikkien palvelujen tulee hoitua samasta paikasta myös erityistukipalvelujen sellaisten kuten: oikeudellisen avun, traumatuen, psykologisen neuvonnan ja terapian.

Viranomaisten koulutus tulee olla nykyiseen lainsäädäntöön perustuvaa ja eri viranomaisten tulee osata toimia yli hallinnon rajojen. Viranomaisten välistä kommunikaatiota pitää tarkastella ihmisoikeusnäkökulmasta ja tietosuojasyyt tulee punnita uudelleen, niin etteivät ne aseta esteitä ihmisoikeuksien toteutumiselle. Suomessa kansalaiset ovat terveysviranomaisten kanssa yhteydessä koko elinkaarensa ajan aina kehdosta hautaan. Heillä on mahdollisuus tutustua ihmisiin, perheisiin ja havainnoida ja tulkita erilaisia perheessä tapahtuvia ilmiöitä ja elämäntilanteita. Pitää rohkeasti avata keskustelu, jos näyttää siltä, että perheissä tai henkilöillä on avun tarvetta. Kun huomataan ajoissa erilaiset kipukohdat, voidaan ihmisiä ohjata hakemaan apua ja sitä tulee myös olla saatavilla. Resurssien karsiminen on lyhytnäköistä, joka aiheuttaa inhimillistä kärsimystä yksilöille, perheille ja kustannuksia yhteiskunnalle.

Viranomaisten tulee huomioida alaikäisten lasten todellisuus, oli se sitten, miten raadollinen hyvänsä. Se on heidän tehtävänsä. Kouluissa tulee olla riittävästi terveydenhoitohenkilöstöä ja tapaamiset niin fyysisen kuin henkisen hyvinvoinnin takaamiseksi tulee varmistaa jatkossa. Oikeusviranomaisten tulee rangaista rikollisia ja pitää huolta siitä, etteivät rangaistukset ole liian matalia. Meillä Espoossa tulee toimia niin, etteivät Oulun tapahtumat toistu täällä. Se tarkoittaa riittävää resursointia terveydenhoitoon, sosiaalipalveluihin, turvakotien riittävän määrän varmistamista, auttavan puhelimen toimintaa ja matalan kynnyksen palveluiden lisäämistä.

Suomalaisten tulee taistella kaikkea väkivaltaa vastaan. YK:n kansainvälisenä päivänä 25.11.2016 naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi me Espoon Demarit kohdistamme toiveemme, että naisiin kohdistuva väkivalta saadaan kitketyksi suomalaisesta yhteiskunnasta. Kaikkien kansalaisten tulee toimia väkivallattoman Suomen hyväksi.

Mainokset