Yleislakko – ote kirjasta

Isä oli aina töissä. Ensin tehtaassa seitsemästä neljään ja sitten pakeni illaksi talolle. Lauantainakin se oli töissä. Rahaa ei koskaan ollut. Jo maanantaina ruoka oli loppu. Kaikki muutkin olivat köyhiä, toiset vieläkin köyhempiä. Kengät kuluivat puhki, ennenkuin saatiin uudet, jos silloinkaan. Alushousuihin tuli reikiä, niitä oli kahdet. Aikuiset polttivat aina tupakkaa, Norttia, olivat oppineet sota-aikana, se oli muotia. Monta askia päivässä ja samassa huoneessa, missä nukuttiin. Rikkaita saattoi nähdä, jos meni ratikalla pidemmälle Rööperistä, ne asuivat Eirassa ja puhuivat ruotsia. Minäkin olen nähnyt niitä ja niitä oli myös balettikoulussa. Äiti halusi minusta tanssijan. Meidän luokalla oli kaksi rikasta, ne asuivat Bulevardilla ja Kasarmikadulla. Toisen isä oli lääkäri ja toisen opetusneuvos. Vaikken silloin ymmärtänyt, mitä opetusneuvos tarkoittaa, mutta ystäväni Leena kertoi, että hänen isänsä on opetusneuvos. Leena oli meidän luokan priimus ja kaunein.

Isä tuli töistä, ilme on vakava.

Ne aloitti nyt sen yleislakon. Meen huomenna marssimaan meidän kavereiden kanssa ja sitten senaatintorille tulee se meidän mies, Antikainen, puhumaan. On se kumma, jos porvareille ei mene päähän, ettei näillä palkoilla elä, kun hinnat päästetään vapaaksi ja herroilla on sitä kaikkea, vaan arvaas, jos duunari, joka kaiken tekee ja raataa kuusi päivää viikossa kehtaakin pyytää jotain lisää, niin heti sitä ollaan pistämään kilometritehtaalle. Mutta on se hyvä, että meillä on liitto puolustamassa meikäläisiä. Sinäkin menit äänestämään sitä maalaista presidentiksi, mikäs porvari sinä oikein luulet olevas.

Äiti oli imenyt itseensä porvallisen maailmankatsomuksensa jo nuorena tyttönä Kuopiossa Rouvasväenyhdistyksen käsityöppilaitoksessa. Siellä tavoitteena oli kasvattaa suomalaisille miehille käsitöitä taitavia vaimoja ja pitää tytöt kaukana kaikista maallisista paheista. Siellä hän oli oppinut kutomaan ja luomaan lointa, mutta hyvä avioliitto varakkaan miehen rinnalla oli elämän syvin tarkoitus. Isänmaallisuus ja sivistys olivat äidille sydämen asioita. Savolaisena hän oli aina muita parempi ja älykkäämpi.

Äiti on ostanut Šolohovin, Hiljaa virtaa Don ja Thomas Mannin, Brukkenbrookit nahkakansin. Ne maksavat hurjasti, mutta vähittäismaksulla maksetaan. Hän lukee ahmien ja kuvailee meille yksityiskohtaisesti kirjojen henkilöitä, jotka ovat hienoja ja sivistyneitä. Sellaiset ihmiset käyttävät tiettyjä ilmaisuja ja lausuvat kaikki sanat oikein artikuloiden. Helsingissä lausutaan pehmeästi ei niinkuin meidän isä Helsinkissä ja binkossa, vaan Helsingissä ja bingossa. Että minä saan hävetä. G lausutaan g:nä ja k k:na. Koulutetut ihmiset eivät pidä myöskään koskaan osoita veitsellä ylöspäin, vaan sitä pidetään aina kevyesti alaspäin. Ruoka suussa ei saa puhua. Tällaisista asioista erottaa sivistymättömät ja sivistyneet ihmiset. Ne myös erottaa hajusta. Haju on likaisen ja hien sekoitusta piintyen heidän vaatteisiinsa levittäen duunareitten vastenmielistä hajua.

Se oli se sinun äänesi ja sinun äänestäs kiinni, mutta kyllä Fagerholm on kunnon rehti demari asioita hoitamaan pääministerinäkin. Äiti yritti selittää jotakin valitsijamiehistä, muttei isä halunnut ymmärtää.

Kyllä se on oikein sille maalaiselle, että yleislakolla presidentiksi vihitään, ei sitä niin vaan tulla tänne stadiin määräilemään. Sitä ruvetaan oikein muita parempaa esittämään. Ei olisi pitänyt antaa akoille äänioikeutta. Ja kaiken huippu on, että sinä olit sitten mennyt sille lehdenjakajalle mennyt oikein neuvomaan, ettei sellaista lehteä kuin Demari saa meidän postilaatikosta pudottaa. Ja niitä minun lehtiä et enää piilottele, me ollaan duunareita ja sillä siisti. Mä luen Kansa Taisteli Miehet kertovat ja Jerry Cottonia. On sitä meikäläinenkin taistellut tämän maan itsenäisyyden puolesta ja isäukko vielä vapaussodassa oli vähällä menettää henkensä,, punainen kun oli. Jos ei kelpaa, hae kortteeri muualta, tuossa on ovi.

Äiti sulkee olohuoneen oven ja alkaa soittaa Olavi Virran ”Sinun Silmiesi tähden.”

Mainokset